Seitsemän rakasta esinettä; haaste

Sain haasteen kuvata ja kertoa itselleni seitsemästä rakkaasta esineestä. Haasteen sain rakkaalta ystävältäni Ketunkolon Miialta, voi jestas kiitos ihanasta haasteesta:)  Haasteeseen vastaaminen on kestänyt koska en millään osaa päättää seitsemää esinettä, osaisin päättää ehkä 15 rakkainta esinettä.. No mutta yritetään nyt

Ensimmäisenä kaappivanhuksemme. Kaapin tarina alkoi kun äidin äitini vanhemmat saivat sen kihlajaislahjaksi, vuosia myöhemmin äitini isä kunnosti kaapin nykyiseen komeuteensa. Kaappiin liittyy siis paljon tunteita ja tarinoita ja toivonkin sen jatkavan onnellista tarinaansa jonakin päiväni lastemme kodeissa.

Toisena pikkulokerikko, jonka ostin vuosi sitten Loviisan vanhat talot tapahtumasta. Lokerikko itsessään on minusta hauska, mutta pieniin lokeroihinsa se kätkee monta muistoa ja kaunista pientä tavaraa. On vanhoja leimasimia, kuten salainen ja hylätty, Bola korut joita pidin aina kaulassani odottaessani Saparopäätä ja pikku-Ukkoa. Leimasin joilla koristelimme hääkutsumme , sekä monta muuta onnellista muistoa.

Kolmantena Pegsos tuikkukupit. Näät on ihan ensimmäisiä ostoksia meidän yhteiseen kotiin. Näihin en vaan kyllästy vaikka ovat jo vuosia kiikkuneet katosta, näissä on jotakin mielestäni todella kaunista.

Neljäntenä Marimekon lautaset jotka saimme häälahjaksi <3

Viidentenä Sohvamme. Kovasti pähkäiltiin että mistä ja mimmoinen sohva olisi hyvä ja niinhän se parhain vaihtoehto löytyi Mammaltani. Kaunis vanha sänky on maailman parhain! Tähän voi käpertyä koko perhe suurten tyynyjen keskelle viettämään aikaa yhdessä <3

Kuudentena joutsenkeinu , joka ostettiin kirpparilta Saparopään ensimmäisenä jouluna. Hurjan epäkäytännöllinen pienessä asunnossa, mutta tää vaan on niin ihana :)

Seitsemäntenä tietokonepöytämme, jonka rakensin isäni kanssa. Yhdessä tekeminen, toiselta oppiminen, nauttiminen tekemisen riemusta se on varmasti parasta käsityöharrastuksessa. Suuren kiitoksen annan mammalleni ja papalleni, joka ovat kaikessa kekseliäisyydessään aivan uskomattomia ksityöihmisiä. Sekä äidilleni, joka autteli putoavien silmukoiden kanssa jo peruskoulussa ja joka on aivan huippu keksimään uutta elämää vanhoille esineille, siitä todisteena esimerkiksi vanha kaunis kiuas "kukkaruukkuna". Ja tietysti isälleni taitavalle nikkarille ja todella luovalle mielelle. Niin se on rakkaus käsillä tekemiseen syttynyt pienessä tytössä jo varhain <3

Haastan mukaan Rintelän Ruusan :)