helppo hamonen osa 2

vanha pöytäliina + pätkä vanhan pyyheliinan reunapitsiä + pieni kirjottu sydän = Prinsessan hulmuhelmainen hamonen

synttäriviemisiä

Syttärilahjaksi Saparopää kiikutti kaverilleen kesäisen pikkulaukun ja itsetekemänsä kaulakorun <3

Näitä herkullisen värisiä helmiä löytyy Tigerista. Aijai olisi kyllä itsellekin kivat tuommoiset kesähelmet!

Nirunarukesämekko

Kirpulta löytynyt vanha lastenlakana ja kukallinen tyynyliina pääsivät Saparopään mekkokankaiksi. Tämä lakana oli lähes pakko ottaa kirpulta mukaan kun hintalapussa keikkui muutaman euron hinta ja tyynyliina taisi olla sen 50senttiä. Lakana on kuitenkin seilaillut ompeluhuoneen nurkissa ja olen ollut jo laittamassa sitä useaan otteeseen myyntiinkin, mutta eilen yhtäkkiä päätin saksia siitä mekon Saparopäälle. Kaavat ja ohjeet Mekkotehtaan Alina.

Minusta onnellisesta tuli tänään pienen pojan kummi. Uskomatonta, tuntuu huikealta moinen. Onnea, iloa, aurinkoa, seikkailuja ja rakkautta toivotan pienelle miehelle niille poluille jotka valitsee kuljettavikseen<3

sittenkin.. Synttärimekko!

Aijai kyllä minua koeteltiin kun ompelukoneeni sanoi sopimuksensa irti juuri Saparopään syntymäpäivien kynnyksellä!! Ja tavoilleni uskollisena olin tietenkin jättänyt kaiken taas viimetippaan. Voi kääk, harmitti ihan vietävästi, olin jo viikkotolkulla miettinyt minkälainen mekko olisi kaikkein paras ja Saparopää oli valinnut siihen jo kankaatkin kangaskätköistäni. Voi itku ja hammastenkiristys.

 Tadaaa! tässä se mekko kuitenkin on! (tai vilahtihan mekko hetki sitten jo synttärijuhla postauksessakin, mutta kuitenkii..) Maailman suurin kiitos siitä kuuluu Ukkokullalleni joka osti itkuatihrustavalle emännälleen uuden Ompelumasiinan. SUURI KIITOS SIITÄ ja miljoona halausta! (Taidan olla nyt kyllä velkaa vähintäänkin sen että opettelisin ompelemaan jotakin Ukkokullallekin:)

Kankaiksi Saparopää valitsi kaksi vanhaa kaunista lakanaa ja todella suureksi yllätykseksi sinistä, meillä kun suositaan kaikessa vaaleanpunaista nykyjään... voi huokaus, mutta onneksi näköjään muutkin värit välillä kelpaa :D Kaava on Mekkotehtaan aivan ihana perhoshihainen mekko <3

Ihania nämä pitkät kesäpäivät kun ei ole kiirus minnekkään. Jokaisella on aikaa istahtaa kannonnokkaan keräillä metsämansikoita ja olla, kikatella ja heilutella varpaitaan heinikossa <3

Synttärihumua

Ihanat synttärikekkerit takana <3 Vuokrattiin läheinen asukastalomme synttäreiden juhlapaikaksi joka osoittautui todella hyväksi ideaksi. Ensinnäkin pikkuruiseen kotiimme ei yhtäaikaa mahdu kovin montaa juhlijaa (varsinkaan sokerihuuruisia lapsia jotka hihittelevät ja kirkuvat ja juoksevat ympyrää käsillään huitoen ;D ). Ja aiettä ihanuus kun ei tarvitse koittaa pitää kotiaan siistinä siihen asti kun vieraat tulevat. 

Saparopää rakastaa käärmeitä. Pahvilaatikon paloista tehtiin käärme , jonka saparopää koristi kankain ja napein. "Tää on äiti kiltti käärme, ei vaarallinen villikäärme, tätä voi silittää ja ottaa syliin". Jaiks! pelkään jo kysymystä "voidaako ottaa äiti käärme, edes ihan pieni? .

Apinat, Kirahvit, käärmeet ja muut villieläimet, sekä maja ja liaanit loivat viidakon syntymäpäiväjuhlille. Liaanien ja majan "mättään" ohjeet löytyvät ikiihanasta Maja -kirjasta.

Jokainen juhlija sai askarrelle itselleen kjuhlakruunun (idea  Maja-kirjasta). Pahveja olin keräillyt muro yms pakkauksista ja kruunut koristeltiin värikkäillä kankailla, pitseillä nauhoilla ja napeilla. Lopuksi trikookuteesta pään taakse menevä nyöri ja ei muuta kuin juhlimaan! Uskomattoman ihania kruunuja syntyi jokaiselle juhlijalle <3

Kakku maistuu vielä paremmalle kun sen syö salaa omassa majassa 

Juhannuksen taikaa

Ehottomasti lukeudun niihin jotka halajavat mökille juhannukseksi. Sinne tiaisten laulun ja kukkaketojen ääreen. Tänävuonna suunnitelmat muuttuivat viimetipassa ja ei sitten oikeen osattu keksiä mitään uutta suunnitelmaa "no ollaan vaan kotona" päätettiin.

Itsellä pikkuuruinen työrupeama päättyi ja oli ihan hurjan ihanaa kun saatiin vaan olla kaikki yhdessä. Ei minkäänlaisia odotuksia tai ohjemanumeroita valmiiksi mietittynä, ihanan kiireetöntä oleilua <3

Saparopäälle virkkailin kruunua syntymäpäiville, mutta juhannuskruunu siitä taisikin tulla :) Ohjeen löytää täältä klik!

Poika tuli kotiin!

Listasin joskus aiemmin esineitä joita toivoisin vielä joku päivä löytäväni kirpulta. Ja ei oo totta.. Kirpparittoman kuukauteni kunniaksi löysin nettikirpulta (mites mää semmosilla sivuila olinkii..) HYMYPOJAN! Tiettekö että meinas itku tirahtaa. ja nyt se on täällä, kotona kaikkine kolhuinensa ja arpinensa. Onnekas pikkupoika on saanut tämän hymypojan vuonna 1963 toisella luokallaan, niin on pohjaan raapustettu. Mitäköhän kaikkea tämä kauniisti hymyilevä poika onkaan matkallaan nähnyt ja kuullut.

Tämän hymypojan omistan Pikku-Ukolleni ja pienelle Saparopäälle. Pienet lapsemme jotka ovat enemmän kuin aurinko tai tuhat tähteä. 

 

Pikku-Ukko:

Hymylläsi valaiset pimeimmänkin päivän,

sinua naurattaa kaikki

erityisesti kun kutitan masuasi tai puhallan jalkapohjaasi

Aamusi aloitat hymyllä ja kömmit siskosi luo

Öisin painaudut kainalooni

painaudut niin lähelle kuin pääset,

Olet täynnä tarmoa

haluat jo itse

itse syödä

itse nousta

itse,

kunhan olen lähellä

aivan vieressä

ja olenhan minä

aina,

lähelläsi.

Pieni Saparopääni:

Sinä aistit maailmaa niin tarkasti, 

jokaisella pienellä somenpäälläsi tunnustelet ja opettelet maailmaa

olet herkkä

olet värikäs

olet sinä

aivan ainutlaatuinen

juokset kuin tuulispää kohti seikkailuja

ja kerrot niistä intoa puhkuen

ota syliin

käperryt syliin ja halaat

"mennään taas katsomaan äiti lintuja"

 

 

mukananne olette tuoneet

niin suuren onnen

niin suuren

etten tiedä kuinka siitä kertoisin

mutta sen onnen avulla

olen valmis mihin vain

Pikkukädet askartelee

Ihailen sitä intoa jolla pieni ihminen tarttuu kaikkeen. Askarrellessa paperisilppu lentää, värikynät suhisevat ja "äitiiii tarvii teippiä ja maalia!" 

Saparopää askarteli muutamalle kaverilleen syntymäpäivälahjaksi saippuoita. Idea saatiin Mll:n askartelukerhosta ja voin sanoa että meillä ei ole hetkeen pulaa saippuasta.. Kirpulta olen joskus ostellut muumihahmoja joista Saparopää valitsi mieluisat ja asetteli sitten saippuamassaan, tämä Niisku hieman kompastui saippuaan nenälleen :) ja sitten ehdottomasti piti kuulemma tehdä kalakortti ja näin ihana siitä sitten tuli <3

Meillä ei myöskään koskaan ole pesty näin paljoa käsiä kuin nyt ,kun "pitää saada aarreyllätys esiin!"

we LOVE my little pony!!!!!

Hepat on meillä POP. Iltalenkki tehdään tallien kautta, sillä ainoa tapa saada Saparopää pysymään rattaissa on luvata että lenkin päätteeksi käydään heppatelleilla. Vilma-keppiheppa on mukana kaikessa, piilosilla, harjaamassa hampaita, iltalenkillä katsomassa tallin isoja heppoja, aivan kaikkialla.. mutta ne My little ponyt, Saparopää rakastaa niitä! ja arvatkaas, no niin rakastaa äitikin!

Nukkekoti kaipasi jotakin jakkaraa taikka koroketta alleen, sillä oli hirmu hankalaa leikkiä nukkekodilla peppu pystyssä poski lattiassa kiinni. Isäni kanssa innostuttiin nikkaroimaan poneille oma talli nukkekodin alle ja ai että mää tykkään siitä! Innostuimpas muuten yksi päivä taas tapetoimaan nukkekodista pari huonettakin lisää :)

Saparopää on epäilemättä tullut äitiinsä, sillä nurkat pursuaa kaikkea pientä ja tärkeää. Muutamia tärkeitä asioita luetellakseni; käytetty muumilaastari, washiteipin palasia, niin ja tietty kaikki miljoona ja yksi pientä muumi ja ponifiguuria. Tarvetta siis säilytysrasioille on :) Löysin kirpulta muutaman muovisen ponin, jotka kiinnitin peltipurkkien kansiin. Sitten spraymaalasin purnukat ja tadaa niin tuli valmista!

Tässä tallin uusin asukas, "sadepäivänponi" päivää!

Arvatkaas montako ponia oottaa vielä joulukääreissä!?!

Hupsu-pipot

Keskusteluja siitä tarvitaanko ulkona pipoa ja että ketkä kaikki tarvitsevat pipon ja MIKSI se pipo pitää laittaa, voijh näitä keskusteluita käydään päivittäin ja monesti. Nyt onnistuin jossakin joka on helpottanut näitä uloslähtöjä, onnistuin nimittäin tekemään niin mieluisan pipon että saparopäätä pitää pyytää erikseen ottamaan pipo pois esimerkiksi kun aletaan syömään. Pipo päässä potalla, pipo päässä hampaiden pesulla, pipo päässä nukkekodilla leikkiessä, tämä pipo jopa tänään aamulla meni herättämään isiä!!

Toisen pipon saksin Saparopään vanhasta kettuvillapaidasta ja päälle piti ehdottomasti laittaa tupsu! Niin, se on se toinen ehdoton juttu tällähetkellä, pipossa KUULUU olla hupsu eli tupsu :) Niin tämä äiti sitten kiltisti pyöräytti muutamiin pipoihin tupsut. 

Äitikin pääsi askartelemaan kun tuli tarvetta postilaatikolle! Saksittiin kaurapuuropaketista oiva postilaatikko joka päällystettiin hyllypaperilla ja koristeltiin Saparopään valisemilla teipeillä, tuli sinne teipistä tuommonen teippikukkanenkin yläkulmaan saparopään kätösillä:) TIETENKIN siihen piti vielä laittaa kello roikkumaan jota voi kilisyttää kun postia on tullut. Siinä hujahtikin tovi jos toinenkin kun postilaatikkoon raapusteltiin postia:)

Valokuvakehykset

Siinä niitä nyt on PikkuSaparopään tärkeitä hetkiä kehstettyinä omalle seinälle Vanhat kehykset pääsivät kaapin pohjalta uudelleen käyttöön, saivat pintaan uuden maalin ja sitten liimailin ne vielä kiinni toisiinsa. Ajatuksena olisi tähän vaihdella kuvia hauskoista hetkistä, tulossa on ehdottomasti kesäkuvat ensimmäisestä karuselliajelusta lintsiltä, Halauksesta Haisulin kanssa muumimaassa, uintireissusta, niin ja siten se kuva kun nähtiin isoja työkoneita kävelylenkillä (nää nosturit ja jyrät on aika kovajuttu meidän 2-vuotiaalle tyllerölle:D )

Pussihousut

Vanhasta tyynyliinasta kepeiksi pussihousuiksi! Tämäkin ihana ohje on lastevaatekirjasta JUJU. Ostin tämän kirjan kun Saparopää oli pikkariikkinen nyytti vasta. Nyt Saparopää yltää melkein 90senttiin, joten voin ommella kaikki kirjan ihanuudet neitokaiselle!

eikö sämpylää voi syödä pillillä?

Pienen ihmisen kanssa maailma on täynnä kysymyksiä, vaikkei sanoja vielä löydykään. On kummallista miten smoothieta voi imeskellä pillillä posket lommolla, mutta sämpylä ei hievahdakaan vaikka kuinka pillillä tökkii. Vaikka välillä laskenkin sataan ja sataan ja sataan mielessäni on uskomatonta miten pienen pieni tyttö niin tosi usein saa huomaamaan kuinka onnellinen onkaan ja kuinka aikuisten kiireessä meiltä jää niin monia kauniita ja jännittäviä asioita huomaamatta.

 

 Sohvapöydän kannessa on pieni rako, johon pitää tunkea jokainen pinni jonka löytää.. Tämän jälkeen on hyvä viedä kaikki lelut istumaan kissan ruoka- ja vesikuppiin,nam. Ai mitä sanoit äitikulta?

 

neuvolakortin kannet

No nyt on kummaa. Pikku leidi on alkanut nukkumaan niin pitkät unoset päivällä että sitähän kerkeää hakemaan Singerin kaapista ja surauttamaan vaikka ja mitä! (no nyt kun näin kirjoitan niin varmasti loppuu ne pitkät päikkärit..) Blogista Villapaita kiehuu löytyi kovin näppärät ohjeet kuvilla neuvolakortin kansiin. Ja tämmöset niistä tuli:)

Kankaan olen saanut isovanhemmiltani, jotka taas olivat saaneet sen vuosiavuosiavuosia sitten alivuokralaiseltaan joka oli Finlaysonilla luultavimmin opiskelijana(?) Tätä pientä kankaanpalaa sitten olen vaalinut kuin suurinta aarrettani. Nyt on komiat kannet saparopäälle ja tietysti kummipojalle!

makoisat unet jatkuu <3

Saparopään 1-vuotis kinkerit

"Nauti nyt raskaanaoloajasta, nosta jalat kohti kattoa, herkuttele, käy ravintolassa syömässä jne, sitten kun lapsi syntyy ei moiselle ole aikaa" ja tein päinvastroin, pesin vauvanvaatteita uudelleen ja uudelleen koska pikkariikkisiä vaippoja ja pöksyjä oli niin ihana ripustaa narulle, kävellä puhisin peltoa ympäri lasketun ajan ollessa käsillä jos pikkanen innostuisi putkahtamaan maailmaan, elokuvissa ei tullut kauheasti käytyä, ettei tarvi hypätä kokoajan vessassa häiriten muita.. "Ensimmäinen vuosi hujahtaa niin ettet enää muista koska lapsesi oppi mitäkin" ja pyh tottakai minä muistan minä päivänä ensimmäinen hammas puhkesi, milloin pikkutoukka kääntyi vatsalleen, kuka äiti ei näitä voi muistaa.Tosiasiassa minun pitää tarkistaa parin viikon takaisetkin asiat vauvakirjasta jota onneksi aloin kirjoittamaan.

Vuosi sitten sain kainalooni pienen tuhisevan nyytin, joka käänsi maat ja taivaat elämässämme ylösalaisin. "Elämänne, ajatuksenne eivät koskaan ole kuin ennen, kun saatte vauvan ensi kertaa syliinne" totta tuokin klisee. Päivääkään en vaihtaisi. Niin pieni ihminen joka on opettanut meille niin paljon. Ihana pieni rakas saparopää, ONNEA!!!

mekko on ottobre 3/2012 kokeishi doll meko

Selailin netistä synttärikakkuja, löytyi jos jonkinmoista. Loppujen lopuksi mansikkakakku vei kuitenkin voiton, onhan ne mansikat nyt kuitenkin parhaimmillaan ja saparopää rakastaa mansikoita ja mustikoita. Ensi viikon mansikkakarnevaalit here we come!

kakussa täytteenä banaania, mangopilttiä,kermarahka vaahtoa

Tarjolla oli myös rusinaskonsseja, perunapiiraita, munariisipasteijoita ja yllinkyllin hedelmiä. Kaikki juhlaherkkujen ohjeet otin kirjasta luomuruokaa lapselle. Tää kirja on muutenkin ollut niin pelastus ihmiselle , joka rakastaa kokkailua kun on resepti :) Kirja on myös niin ihanasti kuvitettu että kaikkia reseptejä on pakko koittaa! Nämä ruuat maistuvat niin saparopäälle kuin äidille ja isällekin.

Hauskojen kinkereiden jälkeen on ihana pötköttää varpaat kohti kattoa ja lukea uutta satukirjaa <3