On ihanaa päästä jakamaan rakkaiden kanssa heidän tärkeää päiväänsä! Pääsimme todistamaan ystäviemme kauniita häitä joista ei naurua ja iloa puuttunut. Tattista kiitos ja kumarrus vielä!!
Ääriviiva hääpukutarrat löytyivät Sinellistä ja rautalakojen päässä töröttävät paperiruusut Tiimarista ja ei muuta kuin liimaamaan leikkaamaan ja ruusuja pujottelemaan.
Itse en ole mikään runoilija joten etsin sopivaa runoa netin syövereistä. Kauniita herkkiä värssyjä löytyy pilvin pimein, mutta luulen että hääpari olisi pissanut housuihinsa kun olisivat nauraa kikattaneet moista. Vihdoin löysin hauskan runon, joka meni näin:
Kun auringon alla puhkeaa onni,
kun lehmänsä löytää muhkea sonni,
kun kaislikon hauesta hauki saa parin
ja kukkoa kosii se kanoista arin
Niin mikseivät sitten sika ja sika
saparon verran ja kärsänsä mitan
toisilleen vannoisi ikuista valaa:
Oi rakkaani, sulle mun kyljykset palaa!
Niin kuu etsii maata, niin suu etsii suuta
niin kyyhkyset yhteistä nukkumapuuta,
kun peittojen alla on pehmoista kaksin
ja kahdelle yö ryhtyy suojelijaksi
Niin mikseivät sitten sika ja sika
saparon verran ja kärsänsä mitan
toisilleen vannoisi ikuista valaa:
Oi rakkaani, sulle mun kyljykset palaa!
-Ilpo Tiihonen-
kun lehmänsä löytää muhkea sonni,
kun kaislikon hauesta hauki saa parin
ja kukkoa kosii se kanoista arin
Niin mikseivät sitten sika ja sika
saparon verran ja kärsänsä mitan
toisilleen vannoisi ikuista valaa:
Oi rakkaani, sulle mun kyljykset palaa!
Niin kuu etsii maata, niin suu etsii suuta
niin kyyhkyset yhteistä nukkumapuuta,
kun peittojen alla on pehmoista kaksin
ja kahdelle yö ryhtyy suojelijaksi
Niin mikseivät sitten sika ja sika
saparon verran ja kärsänsä mitan
toisilleen vannoisi ikuista valaa:
Oi rakkaani, sulle mun kyljykset palaa!
-Ilpo Tiihonen-