lauantai 29. maaliskuuta 2014

Poika tuli kotiin!

Listasin joskus aiemmin esineitä joita toivoisin vielä joku päivä löytäväni kirpulta. Ja ei oo totta.. Kirpparittoman kuukauteni kunniaksi löysin nettikirpulta (mites mää semmosilla sivuila olinkii..) HYMYPOJAN! Tiettekö että meinas itku tirahtaa. ja nyt se on täällä, kotona kaikkine kolhuinensa ja arpinensa. Onnekas pikkupoika on saanut tämän hymypojan vuonna 1963 toisella luokallaan, niin on pohjaan raapustettu. Mitäköhän kaikkea tämä kauniisti hymyilevä poika onkaan matkallaan nähnyt ja kuullut.






Tämän hymypojan omistan Pikku-Ukolleni ja pienelle Saparopäälle. Pienet lapsemme jotka ovat enemmän kuin aurinko tai tuhat tähteä. 
 
Pikku-Ukko:
Hymylläsi valaiset pimeimmänkin päivän,
sinua naurattaa kaikki
erityisesti kun kutitan masuasi tai puhallan jalkapohjaasi
Aamusi aloitat hymyllä ja kömmit siskosi luo
Öisin painaudut kainalooni
painaudut niin lähelle kuin pääset,
Olet täynnä tarmoa
haluat jo itse
itse syödä
itse nousta
itse,
kunhan olen lähellä
aivan vieressä
ja olenhan minä
aina,
lähelläsi.

Pieni Saparopääni:
Sinä aistit maailmaa niin tarkasti, 
jokaisella pienellä somenpäälläsi tunnustelet ja opettelet maailmaa
olet herkkä
olet värikäs
olet sinä
aivan ainutlaatuinen
juokset kuin tuulispää kohti seikkailuja
ja kerrot niistä intoa puhkuen
ota syliin
käperryt syliin ja halaat
"mennään taas katsomaan äiti lintuja"
 
 
mukananne olette tuoneet
niin suuren onnen
niin suuren
etten tiedä kuinka siitä kertoisin
mutta sen onnen avulla
olen valmis mihin vain