Kirpeä syysviikonloppu

Syksyinen kirpeä viikonloppu takana. Saparopäämme läks mummolaan viikonloppureissulle,hui kun se onkin jo iso tyttö. Tylleröinen innoissaan vilkuttaa ja lähettää lentosuukkoja lähtiessään mamman kainalossa kohti autoa. Äiti vilkuttaa nauraa lähettää lentosuukkoja ja pidättää itkua. Ovi menee kiinni ja voi sitä itkua. Niin se vaan on että se itku aina tirahtaa. Viikonloppu sujahti ikävöinnistä huolimatta kuitenkin nopiaan, kun puuhailua riitti. Viikonloppuun mahtui ystäviä, yksi epäonninen leivona yritys ja sain myös jatkettua muutamaa neulontaprojektia ja aloitettua yhden uuden. Ennen minua stressasi ja ahdisti keskeneräiset työt, nykyään nautin siitä että minulla on monta ihanaa projektia ja voin fiiliksen mukaan hypätä aina niistä johonkin! Surautin myös kauppakassin muovikassin kaavoilla (ohjeen nappasin täältä) ja kassi saikin täytettä heti kirpparireissulla, yllättävän paljon sinne mahtuikin :)

Kaapissani makasi kaksi vanhaa rakasta hamettani. Toinen vyötäröltä niin pieni etten edes kuvittele siihen koskaan mahtuvani, sekä farkkuhame joka on tuntunut liian lyhkäiseltä jo useamman vuoden. Nyt näistä kahdesta vanhasta rakkaasta hamosesta tuli yksi uusi varmastikin tuleva suosikki hameeni!! Idean sain kirjasta Olipa kerran housunpuntti.

Päiväunien jälkeen pikku Saparopää tuli posket punnaisina innosta hihkuen kotiin isovanhempien kanssa. Kaikilla oli takanaan ihana viikonloppu. Ihanaa olla nyt kotona yhdessä, silittää unisen Saparopään tukkaa ja kuunnella sen unta.

 <3