Vanhassa vara parempi
Minun ei tarvitse kaukaa hakea innostajaani kaikkeen vanhaan ja kauniiseen. Äitini on aina keräillyt kirpputoreilta toinen toistaan kauniimpia astioita, sillä tuloksella että nyt meidänkin kaapit on täynnä näitä ihanuuksia, ei ole siis itse enää tarvinnut astioita keräillä. Äitini ja hänen vanhempansa ovat myös säästäneet kaikkea vuosien varrelta "kun eihän sitä koskaan tiedä jos vaikka tarvitsee" ja tämän periaatteen olen sisäistänyt paremmin kuin hyvin :) Kun meidän pikkuneiti tupsahti maailmaan viime kesänä kipaisimme äitini kanssa kellariin etsimään laatikoista minun ja veljieni vanhoja vaatteita ja leluja. Voi sitä aarteiden ja muistojen tulvaa. Kyynel silmäkulmassa halailin sitten läpi kaikki leluni jotka olivat odottaneet vuosikausia laatikoissaan päivänvaloa. Nyt osa aarteistani poseerasi kameran edessä.
Kumiset koira ja kissa odottivat meitä aina mummumme luona, nyt oma pikkuneitimme polskuttelee ammeessa ne seuranaan.
Mamman ompelemaa Mollamaijaa rutistaessa katoaa maailman murheet.
