Pysähtyminen ja hetken tarkastelu tuntuu välillä vaikealta, varsinkin sinä päivänä kun kaurapuurolautanen valuu keittiönseinää pitkin, varpaan lyö jo VIIDETTÄ kertaa kynnykseen, kaikki tuntuu olevan kesken vaikka pitäisi olla jo valmista, ja sitten taas lyö sen varpaan siihen samaan pirun kynnykseen. Oma viikkoni tuntui alkavan näin, mistään ei tullut mitään ja vaikka kuinka yritti niin ei silti. Sitten se viikko myöskin kirkastui äkkiä ja arvaamatta. Lähdettiin värikylpyyn huonosti nukutun yön jälkeen tukka solmussa ja hammastahnaa suupielistä pyyhkien. Voi ei, se onni joka syttyi tyttäreni silmissä kun pääsi maalaamaan se oli jotakin niin aitoa ja rehellistä että harmitus väsymys kaikki ne pienet mukamas mahdottomat asiat unohtuivat. Onni, se todella löytyy hetkestä <3

takana uskomattoman ihana viikko <3