kyllä tyttö tietää

Näihin kankaisiin Saparopää yksi ilta kietoutui "ommellaan äiti näistä minulle mekko". Olin yllättynyt että valinta osui kaikista kankaista tähän ruskeaan kurreen. Ruskea ei todella ole Saparopään suosiossa vaikka minä kyllä tykkäisin, yhden ihanan retromekonkin olen vaikka ja kuinka monesti koittanut äkkiä sujauttaa neidille ja se on suorastaan lentänyt kaaressa toiselle puolelle huonetta "ei ei äiti, minulla on tässä mekossa kuuma!" niin se mekko on hihaton.. 

Sitten kirpulta löytyi ne jo mainitsemani punaiset kengät ja heti muistin kurrekankaaseen ja punaiseen resorinpalaan kääriytyneen Saparopään! Niinpä aloin vimmatusti ompelemaan Saparopäälle mekkoa ystävän syntymäpäiville ( kaava Ottobren 1/2014 LimeLemon, kankaat nosh). Usko loppui sitten yllättäen kesken ,aloin miettiä että tästä tulee ihan joulumekko, eikä tämä punainen resori sovi yhtään, nin se sitten meni ihan pilalle ihana kangas, phuuuuuuh..

Päiväuniaikaan tänään otin mekon esiin ja päätin ommella loppuun, lopuksi koristelin vielä muutamalla punaisella napilla. ja voi että siitä tulikin tosi nätti! Onneksi olin laiska enkä purkanut punaisia kanttauksia.. 

Ihanasti muuten paistoi tänään jo aurinko, keväisesti <3

Kirpunkierrolla

 Oijoi kyllä onkin ollut kirppareiden täytteinen viikko! Ollaan oltu tovi täällä vanhempieni luona ja olenkin livahtanut kerran jos toisenkin kirpulle.

Näistä tulee kesämekkoja äiteelle ja Saparopäälle. Uijui nuo kattokassis tyynyliinat olivat ihana löytö muutamalla sentillä! Sydänkankaasta tiesin heti mitä aion tehdä, siitä sitten myöhemmin:)

Saparopäälle löytyi ihanat punaiset juhlakengät eurolla, niin ja sitten sillä toisella eurolla "puuhapete"kypärä. Saparopää on hassu, yhtenä hetkenä se leikkii poneilla ja pujottaa kymmenen rannerengasta käteen ja toiset kymmenen korua kaulaan, niin ja sitten seuraavana hetkenä se korjaa seiniä ja huonekaluja työkaluillaan ja laulaa puuhapeteä :) Lastenvaate saldo kirpulta oli melkoinen, eli kotona täytyy tehdä kaappeihin tilaa..

Meillä asuu kaksi Peppi-fania, minä ja Saparopää. Tunsinkin itseni lottovoittajaksi kun tämä ihana peppipalapeli johon saa vaihtaa pepille vaatteita (paloja on siis iiiso kasa) löytyi keikkumasta kirpun hyllyltä parilla eurolla. Aijaijai se tunne kun pitää löydöstään kovaa kiinni koko lopun kirpparikierrosta ja kasvoilta paistaa leveä hymy!

Nyt minua nyitään hihasta, "Äitiii tule jo pilosille, myyräkin meni jo!"

Nyt se taas kerran on todistettu, Kirppuilusta ei voi saada yliannostusta! Muutama juttu jäi kyllä vähän kaivelemaan, sellainen retro kirkkaankeltainen  pikkulaatikosto ompelutarvikkeille, Finellin kattiloita oli muutamakin ihan huippukuntoisia, Rristipistotyyny, niin ja sitten sellainen pieni punainen vanha televisio josta voisi tuunata vaikka mitä!

minä sydän Nosh

Pidin tammikuussa ihkaekat lastenvaatekutsut ikinäkoskaanmilloinkaan! En olisi koskaan arvannutkaan kuika paljon on kaikenmoisia kotimyynti lastenvaateketjuja. Niin ja sitä kuinka petollisia ne ovat.. Ei, en minä mitään aio ostaa menen vaan moikkaamaan kavereita ja juomaan kupposen kuumaa. Takaisin kotiin hiivitään joko hiljaa tilauslomaketta piilotellen tai sitten innosta hihkuen kun oli taas vaikka mitä ihanaa. No mutta olen tosissaan ihaastunut Nosh organics vaatteisiin ja kankaisiin. Ekologisesti tuotettuja, kestäviä ja värinsäpitäviä vaatteita ja kankaita ei voi olla rakastamatta. Vaatteet on myös tehty todella pitkäikäisiksi esim pitkillä resoreilla hihansuissa ja lahkeissa, bodyjen jatkopaloilla yms. ai että ja ne kankaat <3

Tilasin muunmuassa nämä housukankaat (niin ja aikapaljon kaikkea muuta....niistä sitten myöhemmin) Kaava on Ottobren Crawl and roll.

Oottekos kurkannu Noshin kevätmallistoa, voi ihanuus !

kumpa joskus reissultansa

Sisustus on ihanaa! se vaan on hassua miten tuleekin iloiseksi kauniista esineistä ja huonekaluista, värikkäistä tekstiileistä, pienistä yksityiskohdista. Materia ei tuo onnea, mutta se tuo väriä ja kauneutta arkeen. On oikeastaan onni että raha on usein esteenä monille hankinnoille, sillä se pakottaa käyttämään luovuutta. Väitän että parhaimmat oivallukset ja ideat syntyvät kun joutuu pohtimaan ja pähkäilemään eikä voi vaan hakea kaupan hyllyltä kaikkea mieluista. Kirpparit ovat parhaita sisustuskauppoja, koskaan et voi tietää mitä eteesi tupsahtaa. Se onkin ihanaa, juuri tänään saattaa tehdä löydön jota on jo kauan etsiskellyt tai hyllyllä saattaa keikkua jotakin niin nättiä (ja tarpeellista ;D) että oli kerrassaan onni että päätit lähteä kirpulle.

Tässä muutama esine jotka toivon joku päivä löytäväni kirpulla kierrellessä.

Voi miten olisikin ihana kaataa vieraille kaffet omasta pehtooripannusta!

kuva täältä!

Hymypojan ja tytön haluaisin ja näitä olenkin etsiskellyt jo kauan, mutta vielä minä joskus löydän:)

kuva täältä napattu.

Kankaita, nappeja, kirjottuja ja virkattuja liinoja, kuteita, koruja niitä useinmiten ostan käsitöihin ja tuunailuun ja niitä ei voi koskaan olla liikaa. Lastenvaatteet ja lelut löytää todella hyvin kirpulta, onkin ihanaa miten paljon lasten tavaroita kierrätetään. Itselleni olen todella huono löytämään vaatteita kirppikseltä, mutta luotan siihen että senkin taidon opin,tshihh.

Olipa kerran ystävänpäivä..

Ystävänpäivän aika on ihanaa kaikille vaaleanpunaisen ystäville, kuten meitin Saparopäälle. Rakkaus vaaleanpunaiseen jaetaan pikkutytöille varmaan siinä samassa jonossa , jossa jaetaan hymyhuulia ja naurun kikatuksia <3

Ystävänpäivä, mikä ihana syy leipoa Saparopään kanssa <3 Seuraksi keittelin vielä herkkukaakaot, joihin ohje blogista kaakao kermavaahdolla,

Pikku-Ukon ystävänpäiväpöksyt surautin jälleen kerran sillä samaisella Ottobren haaremihousukaavalla (,joka on muutes ihan huippuhyvä!meillä ainakin nää on ihan ykköshousuja.)

Saparopään ystävänpäivämekko syntyi samaisella kaavalla kuin heppamekko syksyllä. Tosin piti taas tehdä kokoa suurempi, on se hurjaa miten ne lapset kasvaa!

 Tässä onnellinen ystävänpäiväkortin saaja. Ei riittäny kortteja kovin monelle, kun Saparopää halusi ehdottomasti antaa kortit myyrille niin ja tietysti itselleen,hehhhh:D ja jos joku kummastelee mitä myyrällä on päällä, niin juu kyllä sillä on vaipat jalassa..(tosin useinmiten vain autoillessa kun myyrä ei osaa odottaa vielä vessaan asti jos tulee hätä..)

Ihania ja kikatuttavia hetkiä kaikille ystävien ja rakkaiden seurassa <3

joulukuusenkoristeita helmikuussa

Ei, ei sentään, en ole aloittanut vielä joulunodotusta! Näperreltiin joulunalla Saparopään kanssa tällaisia käpykoristeita. Viime kesän metsäretkiltä Saparopää kantoi kassitolkulla kaikenmoisia metsänaarteita, käpyjä, kiviä, risuja, mustikanvarpuja ja vaikka mitä kotiin. Kävyt ollaan säästetty ja niistä syntyikin mielestäni todella kauniita koristeita. Spraymaalasin kävyt ja Saparopää valitsi käpyihin helmet. Tehtiin näitä joululahjoiksikin niin kivoja niistä tuli. Joulu tuli ja meni ja ripustin kävyt olohuoneen ikkunan edessä roikkuvaan "linnunhäkkiin". Piti vetää verho tonne taakse kun tuo näkymä meiltä ei ole mikään  kovin kummonen, varsinkaan näin räntäsateella. Voi miten haaveilenkaan että vielä joku päivä meidän ikkunasta näkyy oma perunamaa, riippumatto, pieni pihasauna ja laudanpätkästä tehty keinu. Unohtamatta tietenkään omenapuita, kanoja ja ja ja :) mutta tässä siis näät kävyt.

Ompelukoneenjalkojen matka tietokonepöydän jaloiksi

Meillä on pikkuruinen tietokonenurkkaus olohuoneen nurkassa. Siellä se on ollut ja toivonut ettei kukaan sitä huomaa, johtosykeröitä, printteriä, skanneria, sitä isoa mustaa laatikkoa (joka kuulemma on keskusyksikkö, minua valaistiin kun ääneen pohdin mihin sen voisi kätkeä..) Surullinen tietokonenurkkauksemme siis tarvitsi ehdottomasti ehostusta.

No minähän en oo mikään nikkari. Ala-asteella tein pannunalusen,juu siinä se sitten taisi ollakin.. No mutta haluaisin osata ja aijai minullapa onkin semmonen isi joka osaa:) Pyörittiin puutavaraliikkeessä ja siellä esiteltiin kaikki mahollinen ja hieno mistä pöytälevyn voisi tehdä. Hehh ja minua itekseni nauratti että nuo kuormalavojen laudat näyttäisi semmosilta mitä haluaisin! lähdettiin kotiin tyhjinkäsin..onneksi,sillä sopiva löytyi vintiltä lojumasta! Siihen sitten vahaa pintaan, hiomista, vahaa, hiomista ja vielä vahaa ja sitten vielä vähän lisälommoja vasaralla pintaan. Oij tiesin ettei meidän tietokonenurkan tarvitse enää olla surullinen!

 

Tadaa! Tässä se nyt on, meitin oma soma ihana tietokonenurkkaus. Tuolin päällystin Marimekon räsymatto kankaalla ja vahasin jalat samalla Zen vahalla kuin pöydänkin. Lamppu on huippu kirppislöytö 2eurolla. Kyllä ny kelpaa näpytellä!

tekemisenmeininkiä ;D

Hypistellen

Junamatkalle surautin pikku-Ukolle tämmösen hypistelyrätin. Vauvat ne on kovia hypistelemään kaikkea, parhaita ovat pesulaput, vetoketjut kaikki pikkariikkiset asiat. Monesti ollaankin naurettu että lelut tulisi valita sen mukaan kuinka paljon niissä on kiinni eri pesuohjeita ynnämuita. Rätti koostuu kaikesta tärkeästä mitä en ole raaskinut heittää pois ja kankaan saksin pikku-ukolle jo liian pienestä bodysta.

Nyt toivotaan että hypistelyrätti on niin uskomattoman hyvä että äitee saa tilata rusinakärrystä (kuten Saparopää sitä kutsuu) kahvin ja katsella ohikiitäviä maisemia. Todellisuudessa taidetaan möyriä junanlattialla ja ettiä mihin se rätti onkaan kadonnut ja äitee siemailee lämmintä vissyä :D

Pipa

Usein, hyvin usein käsitöitä tehdessä kysytään pitkää pinnaa. Taas kone jumittui, tai kappas olenkin virkannut ihan mitä sattuu viimoiset kerrokset,aaaaaaaaaa!!! Kärsivällisyyttä kysytään ja kyllä se näpertely onkin omaa kärsivällisyyttä kasvattanut, että kaikkea ei voi saada valmiiksi ihan heti just nyt! (tosin työ jos toinenkin on saattanut päätyä joskus kiukunpuuskassa ja epäonnistumisen harmituksessa komeassa kaaressa roskakoriin..)

No mutta tässä oli helppo ja nopea pipa! Mallia otin uusimmasta Simply Crochet lehdestä, vähän ohjetta kuitenkin muutellen. Lankana aivan ihana paksu Drops Andes. Langan olen syksyllä ostanut jotakin virkkuutyötä aatellen, mutta sinne se oli unohtunut laatikkoon.

pienenpieniä pirpanoita

 

 

Kaava Ottobre, kangas Nosh

 

 

Äiti kuvittaa,

lasta huvittaa.

Mikä tuo piirrustus lie?

 

Siinä on pieni ihminen

ja ihmisen edessä tie.

 

-Keinuhevosen kengittäjä, Jukka Itkonen

 

 

Liivi ja housut kaavat Ottobre, kankaat Nosh ja Verso

Iloisesti eläkkeellä

Sain suurensuuren kassillisen kauluspaitoja, kun viime kesänä isäni pääsi ansaitulle eläkkeelle. Kauluspaidat ovatkin ihan mahtavia, sillä niistä saa yllättävän paljon kangasta, nappeja ja olen törmännyt vaikka millaisiin ideoihin uusiokäyttää paidan kauluksia ja hihansuita. No mutta nyt 10 kauluspaitaa muuntuivat kaksiksi lököilyhousuiksi.

Ohje on Suuri Käsityölehdestä 6-7/2008.

 

Satojen kokousten jälkeen hilpaisivat nämäkin paidat iloisesti eläkkeelle!

OnneaOnneaOnnea vaan!

Tuli taas se päivä kun aamulla pohtii "että joko olen taas vuoden vanhempi" ja sitten seuraava ajatus "en kai minä nyt vielä voi näin paljoa täyttää, vastahan sitä kirmattiin lukion päättötodistus takataskussa!"

No mutta takana on aivan ihana syntymäpäiväviikonloppu. Kun viikonlopun saa aloittaa sillä että perjantaiaamuna Saparopää muiskauttaa suurimman suukon ja laulaa onnittelulaulun on kyllä tällä äiteellä itkussa pidättämistä <3

Syntymäpäiväkakun leivoin Taivaalliset kakut -kirjan ohjeella. Ehdottomasti yksi parhaista kakuista joita olen ikinäkoskaan tehnyt ja niimpä tämä kirja päätyi listalle "Kirjat jotka EHDOTTOMASTI tulee hankkia".

Meitä oli siis kaksi sankaria, minä ja mieheni äiti. Pohdin ja mietin lahjaa anopilleni. Todela usein sen aivan täydellisen lahjan keksiminen on todella vaikeaa, kun haluaisi antaa jotakin todella mieluista, erilaista, yllättävää ja tietenkin itsetehtyä. Taas ideoita oli varmasti miljoona mutta en kuitenkaan oikein saanut mitään aloitettua, kunnes viimetipassa löysin juuri täydellisen ohjeen uusimmasta Ihana-lehdestä.

Sammutuspeitteen päällinen, jonka ompelin mieheni äidin isän äidin tekemästä lakanan reunapitsistä. ja lahja oli oikein mieluinen. Antamisen ilo on ihana <3