Sadepäivän surinaa

Sade ropisee ikkunaan tunnista toiseen. Saparopää juoksee olohuonetta ristiin rastiin uudet Pikkumyykumisaappaat jalassa. On piirretty, on leikitty piilosta, on pelattu muistipeliä, on tuijotettu ikkunasta sadetta, on tehty jo kaikkea. Sateessa on ihanaa, mutta Pikku-Ukkoa ei vielä oikein viitsi viedä sateeseen kastumaan. Lupaan Saparopäälle, että joku toinen päivä ihan varmasti mennään juoksemaan sateeseen.

Sitten tulee päiväuniaika ja äiti nostaa ompelukoneen keittiönpöydälle. SurrrRurrr <3

Pipo; Ottobre 4/2011 Muraveinik

Hupsu-pipot

Keskusteluja siitä tarvitaanko ulkona pipoa ja että ketkä kaikki tarvitsevat pipon ja MIKSI se pipo pitää laittaa, voijh näitä keskusteluita käydään päivittäin ja monesti. Nyt onnistuin jossakin joka on helpottanut näitä uloslähtöjä, onnistuin nimittäin tekemään niin mieluisan pipon että saparopäätä pitää pyytää erikseen ottamaan pipo pois esimerkiksi kun aletaan syömään. Pipo päässä potalla, pipo päässä hampaiden pesulla, pipo päässä nukkekodilla leikkiessä, tämä pipo jopa tänään aamulla meni herättämään isiä!!

Toisen pipon saksin Saparopään vanhasta kettuvillapaidasta ja päälle piti ehdottomasti laittaa tupsu! Niin, se on se toinen ehdoton juttu tällähetkellä, pipossa KUULUU olla hupsu eli tupsu :) Niin tämä äiti sitten kiltisti pyöräytti muutamiin pipoihin tupsut. 

Äitikin pääsi askartelemaan kun tuli tarvetta postilaatikolle! Saksittiin kaurapuuropaketista oiva postilaatikko joka päällystettiin hyllypaperilla ja koristeltiin Saparopään valisemilla teipeillä, tuli sinne teipistä tuommonen teippikukkanenkin yläkulmaan saparopään kätösillä:) TIETENKIN siihen piti vielä laittaa kello roikkumaan jota voi kilisyttää kun postia on tullut. Siinä hujahtikin tovi jos toinenkin kun postilaatikkoon raapusteltiin postia:)

Taikametsässä

Syksyinen taikametsä syntyi viikonloppna Saparopään huoneen ikkunanväliin. Itse tyttönen halusi kaikki laittaa ja kyllä siitä tulikin hieno! Tehdään aina tällainen ikkuna vuodenaikojen mukaan ja nyt sinne laitettiin askartelusavesta tekemiäni sieniä, maalattuja käpyjä, sammalta, villaa ja pikkupuput. Kovin vaikeaa oli saada kuvaa tästä siellä ikkunanvälissä kun ovat, mutta tästä tuli niin ihana että haluaisin meidänkin makuuhuoneeseen samanlaisen!

pipat riviin!

Väkersin Saparopään pipoille tällaisen "naulakon". Nykyään kun äiti ei saa enää valita mikä pipo leikkipuistoon laitetaan niin tästä pikkuneiti saa helposti mieluisensa :) Pohjana on vanha ei niin kaunis muovinen henkari, jonka ympärille kieputin vanhan kauluspaidan hihoista leikattua kudetta. Puiset pyykkipojat kiinnitin kuteenpätkillä pipojen ripustusta varten. Kettukoristenappi on tehty päällystämällä vanha jättikokoinen sohvatyynyn nappi Saparopään vanhasta villapaidasta leikatulla ketunkuvalla ja taakse muutama huopaympyrä, tadaa valmista tuli:)

hetken tie

Olen huomannut itsessäni hassun piirteen; saatan kävelyllä yhtäkkiä hypätä tien sivuun ja ottaa talteen kauniin muotoisen tai värisen kiven, leikkipuistossa poimia taskuuni kauniin kävyn, tänään meinasimme myöhästyä neuvolasta kun pysähdyin keräämään villatakin taskut täyteen tammenterhoja, ihan vaan koska ne olivat niin silkkisen tuntuisia ja kauniita.

Helposti sitä tulee elettyä tulevassa, mihin kouluun haluaisin lasteni menevän, onkohan ensi jouluna lunta, millaiset syntymäpäiväjuhlat järjestäisin, mitäs sitten kun palaan töihin, mistä löydämme isomman asunnon kun sen aika tulee, mahdankohan löytää kirpulta ensi viikonloppuna kahvikuppia jollaisen haluaisin, ja niin edelleen ja niin edelleen. Hulinassa tämä hetki helposti lipuu ohi huomaamatta. Rakastan tulevan pohtimista, mutta olen huomannut että hetkestä nauttiminen tuo voimaa. Yllättäen huomaakin hymyilevänsä ihan itsekseen vieraiden ihmisten keskellä, aivan kuin tietäisi salaisuuden jota kukaan muu ei tiedä. Viimeaikoina olen opetellut pysähtymään ja katsomaan ympärilleni, harmaanakin päivänä voi nähdä jotakin vaikka jotakin aivan pienenpientä joka saa hymyn suupieliin. Tämään oli täydellinen syyspäivä ja luonto oli niin kauniina ettei kukaan yksinkertaisesti voisi olla hapan tällaisena päivänä <3

 

Roskismummeli

Tämä rouva löytyi yksinään roskiksen viereltä. Miten lie sinne jäänyt yksiskseen. No mieheni sen sieltä sitten pelasti. Aikaa kului vuosi ja kaksi. Mummeli on ollut suuren maatuskajoukkiomme jatkeena aina tähän päivään saakka. Nyt tyhjyyttään ammottava maatuskamummeli muuntui neulatyynyksi!